Olympia Golf - Hirsalan kentänhoito-osaamista mukana turnausareenalla
Janne Lehto ja Alex Portaankorva olivat tyytyväisiä reissun antiin.
Urheilijoiden lisäksi Le Golf Nationalilla löytyi muutakin kivenkovaa suomalaisosaamista. Kaksi suomalaista kenttämestaria, Janne Lehto Hirsala Golfista ja Alex Portaankorva Vaasan Golfista, käyttivät kesälomansa osallistumalla olympiagolfin kentänhoitoon vapaaehtoisina. Kahden ja puolen viikon työrupeama tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden oppia uutta huippuammattilaisten parissa sekä kokea maailmanluokan tapahtuma lähietäisyydeltä.
Kaksikko on aiemmin työskennellyt vastaavissa rooleissa, joka avasi mahdollisuuden nytkin päästä ensimmäistä kertaa olympialaisiin. Lehdolla on vyöllään muun muassa vuoden 2018 Ryder Cup sekä lukuisia Euroopan kiertueen Ranskan avoimia, jonne hän muutama vuosi sitten innosti myös Portaankorvan mukaansa. Nyt kisoja kertyy tasaista tahtia.
Olympiagolfin kentänhoitotiimissä oli noin 100 henkilöä, joista 60–70 oli vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa – jenkkejä, australialaisia, japanilaisia sekä paljon eurooppalaisia. Majoitukset, ruokailu, vaatteet ja kuljetukset kuuluvat pakettiin, mutta itsensä pitää hoitaa kisapaikalle. Suomalaiset saapuivat Pariisiin viikko ennen kilpailun alkamista, 25. heinäkuuta.
”Kaikki ovat olleet töissä aiemminkin tällä kentällä, se yhdistää. Kentänhoidossa vapaaehtoistyö on iso juttu eikä isoja kilpailuja pystyttäisi vetämään tällä tasolla ilman sitä”, noin 25 kilpailussa mukana ollut Lehto avaa.
Työkielenä on ranskan englanti, eli suurin osa puheista ja ohjeista on tarkoitus kääntää yleiskielelle. Puuttuvat kohdat täydennetään käsimerkein.
”Yllättävän hyvin on pärjätty, ja rutiinit on aika samat päivästä toiseen, joten sisältö toistaa itseään. Tiimiytyminen koko porukan kanssa tapahtui todella nopeasti ja pian oppi suurimman osan kasvoilta ja jopa nimeltä”, Portaankorva kertoo.
Janne Lehto on tuttu näky Le Golf Nationalilla.
Lehdon ja Portaankorvan päivät alkoivat aamuviideltä työnjaolla. Lounasaikaan on muutaman tunnin tauko ja busseilla pääsee hotellille lepäämään. Iltapäivällä kahden aikoihin palataan sorvin ääreen, ja valmista on yhdeksään mennessä illalla. Kokonaistyötunteja päivään tulee helposti 12.
”Normaalipäivä alkaa kentän valmiiksi laittamisella kuten kasteen poistolla sekä väylien, griinien, lyöntipaikkojen ja teiden vierustojen leikkauksilla. Detaljiikka on aika huikeata. Lisäksi griinit jyrätään ja kenttä ylipäänsä siistitään niin, ettei meistä jää mitään jälkiä”, Portaankorva kuvailee.
Iltavuorossa painopiste on tehdä lisää leikkuita sekä korjata kaikki lyöntijäljet kentältä, jotta pelaajat pääsevät parhaisiin mahdollisiin olosuhteisiin. Naisten viikolla aikaa käytettiin myös paljon griinien kasteluun, jotta ne pysyivät helteessä tarpeeksi pehmeinä. Miesten viikolla luontoäiti hoiti sen yön sateilla.
”Vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat aina suunnitelmiin. Miesten viikolla tehtiin kompensoivia toimenpiteitä, jotta pallo rullaisi sateiden jälkeen nätisti vaikkei jyräyksiä pystytty täysin tekemään. Naisten viikolla taas griinien pehmeyttä testattiin usein, jotta se saataisiin kohdalleen”, testaustiimissä ollut Lehto kertoo.
Olympiagolfissa vapaaehtoisia kentänhoidossa oli 60-70 ja Le Golf Nationalin henkilökuntaa noin 30.
Kahden ja puolen viikon urakka vaatii venymistä henkilöstöltä ja stressaa kenttää. Suomalaiset myöntävät välillä väsyttäneen, mutta tarkassa aikataulussa pysyminen ja riekkumisen pitäminen minimissä olivat avainasemassa. Välillä ehti seurata golfiakin, ja miesten finaalipäivänä oli ruhtinaallisesti vapaailta.
”Kisat yleensä ja tämä etenkin on kuten maraton – ei parane heti lähteä täysillä, niin jaksaa maaliin. Seitsemän tuntia ehtii yössä nukkua”, Portaankorva kertoo.
Kentänhoidon koko operaatiota johtavat kaksi agronomijärjestöä, eurooppalainen toimija sekä PGA Tour, olympiaorganisaation mandaatilla.
”Le Golf National luovutti avaimet ja henkilöstönsä heidän käyttöönsä pari viikkoa ennen kisoja. Kenttä on virallisesti olympialaisten hallussa, ja he vastaavat kaikesta lipunpaikoista kuljetuksiin ja turvallisuustoimenpiteisiin”, Lehto avaa.
Maailman suurimmassa urheilutapahtumassa turvallisuus on iso prioriteetti, ja jokapäiväiset erityistarkastukset olivat uusi kokemus verrattuna aiempiin kilpailuihin. Kerran aamulla repun pohjalle oli jäänyt Lehdolle normaali työväline eli puukko. Siitä onneksi selvittiin takavarikoinnilla.
Olympialaisissa ja Le Golf Nationalin kaltaisella kisakentällä työskentely antoi molemmille kenttämestareille jälleen paljon oppeja ja ajateltavaa kotiin viemisiksi. Le Golf National on erityisen tunnettu biodiversiteetin vaalimisesta kenttäalueellaan.
”Tiivistettynä vinkkejä tekniikoihin ja toimintatapoihin, inspiraatiota ja verkostoitumista. Huippuammattilaisten kanssa on kiva tehdä hommia. Olin PGA Tourin agronomistien kanssa naisten viikon, ja erittäin siistiä kun ollaan samalla aaltopituudella keskusteluissa”, Lehto summaa.
Molemmat nostavat esiin myös, että tällainen laatu vaati resursseja ja niihin täytyy suhtautua realistisesti. Olympiagolfissa se ei ollut rajoittava tekijä, mikä oli toisaalta vapauttavaa.
”Kotona tehdään mitä maksimaalisesti resursseilla pystytään – täällä tehtiin mitä pystyään maksimaalisesti tekemään ja resurssi hankitaan. Näkökulma on hyvin erilainen”, Lehto kertoo.
Portaankorva on Lehtoa tuoreempi tapaus golfkentänhoidon alalla, mutta komppaa oppimismahdollisuuksia ja kokonaisvaltaista kokemusta olla osa jotain huomattavasti itseään suurempaa.
”Kannatti lähteä. Ollut aivan huikea reissu, vaikka toki myös rankka. Suosittelen lämpimästi kaikille ammatillista kehitystä haluaville, myös näin urapolun alkupuolella oleville.”
TEKSTI Marika Voss, Suomen Golfliitto ry